Yrittäjyyden uudet muodot ja haasteet yrittäjyyskoulutukselle

Soja Ukkola

Hahmoteltaessa työllisyyden ja laajemminkin työelämän muutos- ja kehityssuuntia, keskeistä on yrittäjyyden tarkastelu. Tuoreen työ- ja elinkeinoministeriön yrittäjyyskatsauksen mukaan vuonna 2007 yrityssektorin osuus kokonaistuotannosta oli kansantalouden tilinpidon mukaan 73 % ja työllisyydestä 64 % (poisluettuna maa- ja metsätalous). Vuoden 2008 lopussa Suomessa toimi 262 000 yritystä ja niiden määrän kasvu on ollut tasaista vuodesta 1995 lähtien. (Yrittäjyyskatsaus 2009.)

Perinteisten yritysten rinnalle on noussut ja nousemassa osin uudentyyppisiä yrityksiä, jotka poikkeavat tunnetuimmista yritysmuodoista muun muassa työllistämistavoitteiden, taloudellisen hyödyn, päätösvallan, vastuun- ja voitonjaon sekä omistuspohjan perusteella. Nykykeskusteluissa uudentyyppisistä yritysmuodoista on käytetty käsitteitä ’yhteiskunnallinen yritys’, ’yhteisyritys’ ja ’yhteisöllinen yrittäjyys’.

Yhteiskunnallisella yrityksellä voidaan viitata väljästi ottaen sellaisiin yrityksiin, joiden liiketoiminnan tavoitteena on tuottaa yhteiskunnallisesti hyvää tai ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia yrittäjyyden keinoin. Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Iso-Britanniassa, laki ei vielä määrittele yhteiskunnallista yritystä. Sen sijaan laki sosiaalisista yrityksistä astui voimaan vuonna 2004 (Laki sosiaalisista yrityksistä 30.12.2003/1351) ja siinä määritellään sosiaalisen yrityksen kriteerit.

Huolimatta ’yhteiskunnallisen yrityksen’ määritelmien hajanaisuudesta, sen keskeisiä kansainvälisiä piirteitä vaikuttavat olevan yrityksen toiminnan motiivi eli yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvattaminen ja tasapuolistaminen, voitonjaon rajoittaminen ja voiton käyttäminen toiminnan kehittämiseen. Toiminnan tuloksen näkökulmasta yhteiskunnalliset yritykset voivat määrittyä 1) sosiaaliseksi yritykseksi, jolloin tuloksena on työtä vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville, 2) työ- tai uusosuuskunnaksi, jolloin tuloksena on työtä ja/tai palveluja osuuskunnan jäsenille, 3) yleishyödylliseksi yritykseksi, jonka toiminnan tulos on yleishyödyllisyyttä tai sen rahoittamista ja 4) yhteisöedun yrityksessä tulos on yhteisön kehittyminen (Merenmies 2009). Yhteiskunnallinen yrittäjyys pitääkin sisällään monia ulottuvuuksia, joista yhteisöllisyyden arvellaan nousevan keskeiseksi esimerkiksi innovaatiotoiminnan ja verkostojen luomisen tärkeyden myötä. Immonen (2009) kysyy, ”Voisiko yhteiskunnallinen yrittäjyys ollakin uudenlainen lähestymistapa yrittäjyyteen? Pehmeä ideoiden työstämisalusta, yhteisöllinen ja luova prosessi, jossa tieto ja ideat jaetaan ja niitä kehitetään verkostoissa”.

Valtakunnallisella tasolla on kiinnitetty huomiota yritysten yhteiskuntavastuullisuuteen ja lähdetty selvittämään yhteiskunnallisten yritysten soveltuvuutta esimerkiksi hyvinvointipalveluihin (työ- ja elinkeinoministeriön hyvinvointihanke HYVÄ). Sosiaalisen yritystoiminnan kehittämiseen tähtää puolestaan TEM:n Yhteinen yritys -hanke. Myös työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysstrategiassa mainitaan yrittäjien kannustaminen yhteiskuntavastuullisuuteen työllistämisessä. (Työllisyys- ja yrittäjyysstrategia 2009.)

Yrittäjyyskoulutuksen näkökulmasta yrityskentässä tapahtuvat muutokset tarjoavat haasteita uudentyyppisten koulutussisältöjen muotoutumisessa ja yhteiskuntavastuullisen liiketoiminnan noustessa entistä keskeisempään asemaan. Vaikkei yritys olisikaan yhteiskunnallinen yritys, sen yhteiskuntavastuullisuus voi olla merkittävä seikka yhä valveutuneempien kuluttajien tehdessä valintojaan. Voidaan odottaa, että myös sosiaalinen vastuu nousee merkittäväksi tekijäksi ympäristövastuun rinnalle ja on tärkeä imagotekijä.

Tähän mennessä yrittäjyysluennoissa ovat painottuneet teknologiayrittäjyys, yritysten kasvu, sisäinen yrittäjyys ja perheyrittäjyys ja yhteisyrittäjyyden erityispiirteet jäävät vaille huomiota. Myönteistä kuitenkin on, että ammattikorkeakoulujen yrittäjyysopinnoissa on tuotu esille tiimiyrittäjyys, ja osuuskuntamuotoisuutta on kokeiltu opiskelijayrityksissä. (Troberg & Tainio 2009.)

Oulun seudun koulutuskuntayhtymän (OSEKK) yksi strateginen päämäärä on yrittäjyys, jota toteutetaan Oulun seudun ammattikorkeakoulussa (Oamk) yrittäjyyshankkeissa. Yksi käynnissä oleva yrittäjyyskoulutushanke on Lykky-hanke (Liiketoimintaosaamista hyvinvointialalle ja yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä koulutusyhteistyöllä). Lykky-hanketta toteuttavat Oamk ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikön CENTRIA Tutkimus ja kehitys. Lykky-hanke vastaa kasvaneeseen tarpeeseen järjestää yrittäjyyskoulutusta, joka huomioi vastuullisuuden koulutussisällöissä.

Hanketyöskentely mahdollistaa tiiviit yhteydet yritysmaailmaan, jatkuvan kehittämisen ja ajan tasalla pysymisen siinä, mitä yritysmaailmassa tapahtuu. Hankkeessa on mahdollista reagoida nopeasti työelämän muutos- ja koulutustarpeisiin sekä tarjota toimialaspesifiä koulutusta.

Lähteet:

Immonen, N. 2009. Kommenttipuheenvuoro 110 vuotta suomalaista osuustoimintaa juhlakonferenssissa Helsingissä. Saatavissa: http://www.pellervo.fi/pp/110esitykset/kommentti_immonen.doc.

Laki sosiaalisista yrityksistä 30.12.2003/1351. Finlex. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20031351.

Merenmies, J. 2009. Seminaariesitelmä 14.10.2009 pidetyssä vaikuttajatapaamisessa ”Yhteisötalous ja yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys – keinoja työllisyydenhoitoon”. Saatavissa: http://www.lykky.fi/docs/materiaalit/merenmies_jaana.pdf

Troberg, E. & Tainio, J. 2009. Yhteisyrittämiseen liittyviä käsitteitä. Teoksessa: Hiltunen, M., Hänninen, J., Ossa, J., Pättiniemi, P., Pötry, J., Tainio, J., & Troberg, E: Henkilöstöomisteinen yritys. Yhdessä yrittämällä menestykseen. Helsinki: Tietosanoma.

Työllisyys- ja yrittäjyysstrategia. 2009. Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyys- ja yrittäjyysosasto. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/24196/TYstrategiaLOPULLINEN.pdf

Yrittäjyyskatsaus 2009. Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyys- ja yrittäjyysosasto. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/25013/TEM_54_2009_tyo_ja_yrittajyys.pdf